Yllättävä yhdennäköisyys

IMG_2143

Rakas aviomieheni kertoo välillä ihan poskettomia juttuja.
Mökiltä kotiin ajellessamme totesimme tosin hänen huumorintajunsa olevan mainio toisinaan vain rajatumman kohdeyleisön toimesta. Suuren yleisön lavakoomikkoa tuosta (näsä)viisaasta ja kuivalla älykköhuumorilla varustetusta kaverista tuskin saataisiinkaan.

Ja usein ne hauskimmat aivoitukset eivät ole loppuun asti kristallisoituneita huumoritimantteja vaan rehellistä sekoilua tai huonomuistisuudesta ja lagaamisesta johtuvia kömmähdyksiä; Viime viikolla mies esimerkiksi kysyi minulta keskustelunavauksena, oliko lapsi nukahtanut yöunilleen nopeasti ja helposti. Kiitin kiinnostuneisuudesta ja huomautin lapsen olleen kuluneen päivän sekä edellisen päivän appivanhempien kanssa mökillä ja olevan niillä teillään edelleen.

Toissapäivänä rannalla kysyin miehen mielipidettä uudesta bikinien alaosastani. Mies tuijotti alaosaa arvioivasti ja sanoi sitten nähneensä kuosin jossain ennenkin. Sitten tämän naama meni kurttuun ja hän totesi, että lienee parasta, jos hän ei kerrokaan, mistä kuosi on tuttu. Kinusin miestä kertomaan, mitä kuosista oikein tulee mieleen.

Mies kakisteli hetken ja totesi sitten kuosin muistuttavan häntä ensimmäisen maailmansodan aikaisten sotalaivojen maalauksista, joilla koetettiin vaikeuttaa laivan koon, tyypin, nopeuden, etäisyyden ja suunnan arvioimista. Mainio kuosi siis, jos se onnistuu häivyttämään takalistoani ja vatsaani hieman pienemmän näköiseksi. Toisaalta ymmärrän miehen epäröinnin; Ei joka rouva kestä sotalaivaan verratuksi tulemista!

sotalaivat.001

P.S. Ko. rouva ko. bikineissä.

Laivojen kuvat täältä, täältä ja täältä.

 

Norppalan Kesätempo

Kasvukäyrien MinEna heitti minulle kesäisen haasteen ja kyllä taas kesti saada vastaaminen aikaiseksi. Mutta tässäpä meidän Kesätempo on!

IMG_3664

Päivän suunnitelma:
Rötväämme vielä tämän päivän mökillä. Mies tekee läppärinsä kanssa töitä rannalla ja kummit jatkavat luku-urakoitaan, toinen tenttiin ja toinen ylioppilaskirjoituksiin. Omaksi hommakseni jää siis kaksivuotiaan kanssa touhuaminen. Ajattelin kiskaista nahkaan rasvaa ja raahautua lapsen kanssa rantakalliolla leikkimään.

Miehen tuntien ainakin saunomme, vaikka sitten päiväsaikaan, ennen kuin suuntaamme takaisin kaupunkiin. Haaveilen hieman myös kynsien lakkaamisesta ja iltasalille selviämisestä, mutta saa nähdä, kuinka matkapahoinvoiva ja hikikiukkuinen nainen autosta kipuaa ulos, kunhan selviämme kotiin asti.

IMG_3776

Lounaani tulee koostumaan: 
Lounaan sisällöstä en tiedä kertakaikkiaan mitään, sillä raahaudumme ilmeisesti jälleen valmiiseen pöytään. Veikkaisin jotain grillattua sapuskaa salaattikeon kaverina. Ja ainakin ison lasin Coca Colaa ajattelin kiskoa, sen verran myöhään on tullut viime päivinä (ja öinä) valvottua.

Viime yönä näin unta: 
Nukuin muistaakseni aika kuolleen unta, en ainakaan nähnyt minulle tyypillisiä unia, joissa osaan lentää ja omaan yli-inhimillisiä voimia. Pari yötä taaksepäin muistan harmitelleeni unessani Helsingin keskustan talojen mataluutta, niiden välissä syöksylentäessä kun joutui lopettamaan sukelluksensa alkuunsa.

IMG_3778

Eilen tapahtui seuraavaa:
Olimme mökillä ja vietimme aikaa miehen perhetuttujen kanssa, lähinnä tosin nuorison kesken. Kasasin yhteisprojekti #MOMFIEn taustahommia kuntoon tuntikausia ja sain kirjoitettua oman blogin postauksen vasta iltamyöhään. Keskustelimme tulevaisuudesta, remontoinnista ja läheisyydenkaipuun erilaisista tasoista. Kävimme kiskaisemassa juoksulenkin, jonka yllätykselliseltä ryteikköosuudelta sain muistoksi naarmuja ja punkin.

IMG_3898

Päivän asu: 
Tällä hetkellä istun rintsikoissa, päiväpeiton kääriytyneenä pirttipöydän penkillä. Kunhan pääsen pukeutumiseen asti, ajattelin kiskoa päälle perhoshaitulamekon ja kasata päälle kilon koruja. Ja ehkä laittaa myös pikkarit. Ehkä.

IMG_3925

Lempparibiisini juuri nyt: 
Olen edelleen jumiutunut kuuntelemaan PlZ-soittolistaani, koska siitä tuli mielestäni niin ehyt ja tarinallisesti vaikuttava kokonaisuus.

Seuraavat pippalot joihin olen menossa: 
Ensi viikon maanantaina ajattelin lähteä ensimmäistä kertaa naismuistiin baariin, saa nähdä, jääkö suunnitelman asteelle. Ja elokuussa suuntaan naisporukalla Tallinnaan. Reissun koostumus ei ole vielä ihan selvillä, mutta hauskaa ainakin tulee olemaan, se on varmaa. Oli pippalointia tai ei.

IMG_3947

Tänä kesänä olen oppinut jotain uutta: 
Ahkera työ ja omistautuminen asialle ei aina kannata, draamanhakuisuus, mielistely ja lisääntyminen tai muu raju elämänmuutos sen sijaan tuottavat tulosta. Voin siis heittäytyä välillä hyvällä omallatunnolla vapaalle, lykätä hommia ja todeta että epätoivon ja konfliktien keksiminen hatusta ei vain ole minun juttuni.

IMG_4336

Juuri nyt minua ärsyttää:
Henkilönpalvominen, tylsät, aikuisten ihmisten välille roihahtavat konfliktit sekä yhteiskunnan ulkonäkö- ja itsekeskeisyys.

Toisaalta haluan suositella:
Lapsen kanssa riehumista, uimista, luonnon ihmettelyä ja pitkämielisyyttä suhteessa lähimmäisiin, itseen ja internetsekoiluihin.

IMG_4579

Haastan mukaan kolme lemppari-kesäbloggaajani eli Annan, Iinan ja Demin!

 

Rantapummit

Olemme uineet, syöneet, lenkkeilleet, saunoneet, pelanneet urakalla erilaisia lautapelejä, kun seurue on kerrankin ollut hieman isompi, nukkuneet vuorotellen hieman pidempään, sukeltaneet simpukoita, tappaneet hyttysiä, kunnostaneet huonekaluja, valvoneet myöhään sekä ihmetelleet mökkitontin eläimistöä, joihin kuuluu ilmeisesti ainakin kyy- ja rantakäärmeitä, pieniä rusakoita ja isoja rupikonnia.

Ei ole mikään kiire kotiin. Varsinkaan kun viikonloppuna on tullut taas puputettua sellainen määrä roskaa, ettei kotona odottavan vaa’an päälle palaaminen houkuttele kovinkaan paljoa.

IMG_4412

IMG_4429

IMG_4472

IMG_4481

IMG_4511

IMG_4333

IMG_4355

IMG_4357

IMG_4490

IMG_4395

IMG_4422

IMG_4362

IMG_4364

IMG_4385

IMG_4381

Gothic Lolitan paluu

Gothic Lolita on palannut – tosin toistaiseksi vain sisustusrintamalle.

Koska kotonamme siirtyy kepeitä ja karkkivärisiä sisustustekstiilejä ja -esineistöä Malibu Beachille, haaveilen kotinurkkiin vähän synkempää tyyliä loppuvuodelle. Joku trendinenä on ollut kanssani samoilla hajuilla, sillä lähes kaikki ketjut pukkaavan myyntiin kalloja, pitsiä, tylliä ja metalliyksityiskohtia. Tässäpä olisi muutamia suosikkejani useimmin käyttämiltäni tavarantoimittajilta.

Miltäs näyttää – iskevätkö kalman röyhelöhihainen kosketus, kimaltavat kallot ja synkistely söpöilytwistillä?

goottimuijalle.001syksy1.001 syksy1.001

Ultimaaliset kesäkuulumiset

kesaaaa.001

Tiedän, että lupailin eilen kertoilla kuulumisia, mutta… Luovuuden puuska vei minut mennessään ja päätin ottaa kaiken ilon irti sen tuomista yli-inhimillisistä tehokkuuden lahjoista; Pari Lilyn äitiysbloggaajaporukasta tuttua tyyppiä keksi perustaa arkirealismia huokuvan yhteisen tyyliblogin ja innostuin heti oman hiekkalaatikkoni eli blogini ulkopuolella leikkimisestä. Väsäsinkin blogille useita banneriehdotelmia, logon, sivupalkin esittelypalleroita ja muuta ulkonäköön liittyvää sälää.

Kun suljin koneen, kello oli kaksi ja vasemmassa silmässäni tykytti kyynelkanavan tulehdus, jolla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta kuulostaapa traagisemmalta näin. Mutta kyllä valvominen seuraavan aamun jumituksesta huolimatta kannattaa silloin kun oikeasti pääsee täysille kierroksille jonkin asian parissa.

Ja viimein niihin kuulumisiin; Meille kuuluu ihan hyvää eikä opinnäytetyön edistyminen ole päässyt kiristämään päätä liiaksi, pitkälti kiitos isovanhempien ja miehen. Lapsi on nimittäin lomaillut myös isovanhempiensa takapihoilla, reissannut heidän kanssaan mökille ja puuhannut muutakin mukavaa muutamasta tunnista parin päivän rupeamiin. Sellaisina päivinä olenkin kiskonut kirjoitusurakkaa eteenpäin vauhdikkaammin ja koettanut keskittyä lapsen kanssa kahdestaan vietettävinä (miehen työ-) päivinä lähinnä kotitöihin, vähemmän häiriöherkkiin kirjoitushommiin ja lapsen kanssa leikkimiseen, lueskeluun ja arkiaskareiden puuhaamiseen.

Lapsihan oli päiväkodissa kesäkuun, joinan päivinä tosin vapaalla tai lyhyempää päivää. Kirjoittelin silloin kevään koulutyösuman loput tehtävät valmiiksi ja aloitin opinnäytetyön naputtelemisen. Heinäkuun alussa alkoi lapsen lomajakso ja hän on lomalla vielä koko elokuun. Kävin vanhempieni ja veljieni kanssa Tour de Keski-Suomella ja Revontulessa lomailemassa. Silloin mies sai hengähtää muutaman päivän itsekseen kun taas miehen lomaviikolla lapsi vietti pari laatuaikapäivää isänsä kanssa muun muassa Korkeasaaren vierailun merkeissä. Silloinkin sain kirjoitushommia vietyä eteenpäin.

Kauheasti emme ole ehtineet touhuamaan kotosalla, sillä olemme eläneet kesäsäiden alkamisesta asti matkalaukku- tai oikeammin urheilukassielämää. Asuntomme kuumenee kesällä turhankin lämpimäksi, joten olemme ajelleet viime viikkoina lähes säännönmukaisesti pitkiksi viikonlopuiksi mökille viilentymään meri-ilmassa. Kotona vietettyinä päivinä olen koettanut syödä mökkisapuskoja kevyemmin, selvitä salille asti, pyykätä reissuvaatteita ja rapsutella kissoja oikein urakalla.

Vaikka välillä tulee mietiettyä, että joskus voisi olla viikonlopun yli kotonakin, mutta sitä ehtii toisaalta harrastaa talvikuukausina akuuttiin kyllästymiseen asti. Reissataan siis nyt, niin kauan kuin säät ja kohtuullisen joustavat aikataulumme opiskelujeni ja miehen liikuteltavissa olevan työajan ja -ympäristön puitteissa sen mahdollistavat.

Lapsen kanssa on ollut kohtuullisen helppoa, vaikka loman alkaessa ehdin jo ahdistua siitä, että kaksi kesäkuukautta, joista normaalisti nautin suuresti, tulisivat olemaan yhtä itkua, kiukuttelua ja uhmahuutoa. Uhmassa on kuitenkin ollut nyt muutaman viikon suvantovaihe, jonka aikana kauniisti pyytäminen, kiittäminen ja ohjeiden noudattaminen on sujunut huomattavasti edeltävää vaihetta paremmin. Nähtäväksi toki jää, kuinka kauan tätä hauskuutta kestää.

Vielä takaisin alun aiheeseen siltä osin, että pieni aivojen tasoittelu on tehnyt hyvää; Tuntuu taas mukavalta kirjoittaa, valokuvata ja puuhata kaikenlaista muutakin itselle mieluisaa kuten suunnitella sisustusta uusimpaan projektiin, leikkiä esitysgrafiikkaohjelmalla tai väsätä pidempään jumittaneita kotiprojekteja kuntoon. Se haaveileva, ideoiva ja toisinaan yömyöhään valvova haihattelijapuoleni, jonka stressi väliaikaisesti ajoi pakosalle, on jälleen voimissaan. Ehkä vähän turhankin kanssa, mutta olkoot nyt hetken, ihan tasapainon nimissä.

P.S. Jos kesäjuttuja on mennyt ohi, pääsette näpsäkästi kärryille olennaisimmista tämän jutun linkkien kautta. Kesällä kun itse kullakin voi venähtää blogien lukemisväli pidemmäksi. Paitsi minulla, joka dataan kesät talvet, heh.