Lapsen verkkoidentiteetti

Multa on toivottu jo jonkin aikaa postausta lapsen verkkoidentiteetistä, ja nyt tätä aika pitkään mietittyäni ajattelin tarttua aiheeseen. Aihe on mielestäni ajankohtainen pohdittavaksi, sillä esikoisemme täyttää kolme vuotta, ja hänellä ehdottomasti alkaa olla jo omanlaisensa persoona. Koska kirjoitan perheblogia, mun todellakin täytyy miettiä tätä aihetta tarkasti, ja se miten aion toimia, vaikuttaa myös blogin tulevaisuuteen.

Mä olen valinnut näyttää lasteni kasvot ja kertoa heidän nimensä blogissa. En koe sen olleen väärä valinta, enkä kadu sitä. En koskaan koe jakaneeni lasteni elämästä mitään sellaista, mitä heidän tarvitsisi myöhemmin nolostella tai hävetä, en mitään liian intiimiä. Mutta kuten sanoin jo Tiaran lähestyessä kahden vuoden ikää, olen sitä mieltä että mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä pienempi heidän osuutensa blogissani tulee olemaan. Kun tytöt ovat tarpeeksi vanhoja luomaan omat sosiaalisen median profiilinsa, on heillä mahdollisuus luoda itselleen omannäköisensä verkkoidentiteetti, se ei ole mun tehtäväni.

DMK_3043Mutta millaiset asiat sitten vaikuttavat verkkoidentiteettiin? Luonko mä lapselleni nettipersoonan kuvaamalla tämän synttäreillä, ja kertomalla että lapseni nautti juhlistaan? En mielestäni. En myöskään mielestäni kuvaamalla vaikkapa uusia vaatteita lasten päällä, tai laittamalla kuvia puistoreissulta. Tiaran kasvettua yli kahden vuoden ikään, en ole enää kirjoittanut kuukausittaisia kehitys-/kiinnostuspostauksia, kuten vauva-aikana, mutta satunnaisia kuulumisia olen kertonut ja kuvannut videoita, joissa hän on mukana. Yksityiskohtaisesti lapsen tekemisistä, luonteesta ja kiinnostuksenkohteista kertominen on mielestäni persoonan luomista, mutta yleisen perhe-elämän ja tapahtumien kuvaaminen ja kertominen ei.

Mielestäni on eri asia kirjoittaa vauvan tai taaperon kehityksestä, kuin isomman lapsen. Leikki-ikäiset ja sitä vanhemmat lapset ovat jo omia persooniaan, ja heidän täytyy itse saada luoda omanlaisensa sosiaalisen median identiteetti. Sitä nuoremmista lapsista kirjoitetaan lähinnä taitoja ja kiinnostuksenkohteita kävelystä luukkukirjoihin, niitä samoja joita on kaikilla vauvoilla, muutaman kuukauden kehityseroilla vain. Aika persoonatonta, eikö totta?

DMK_2881Luotan myös siihen, että jokainen ymmärtää, että kukaan ei vaikkapa 11-vuotiaana ole enää samanlainen kuin vauvana. Mistä sitä tietää, onko mulla blogia enää siinä vaiheessa, kun tytöt luovat omat profiilinsa netin sivustoille, ei mistään. Mutta en halua ottaa sitä riskiä, että luon tytöistä kuvaa tietynlaisina koko heidän lapsuutensa ajan, ja siksi heillä ei ole vapautta vanhempana olla juuri sellaisia kuin itse haluavat.

Nykyisin valtaosalla vanhemmista on profiili vähintäänkin jossain sosiaalisen median palvelussa, useimmilla monessakin eri palvelussa. Monella äidillä on myös blogi. Mulla ei ole mitään tilastotietoja äitiblogien määristä, mutta se on kyllä fakta että äitien blogeja on nykyään todella paljon. Lisäksi on suuria FB-ryhmiä kuten mainetta niittänyt Äitylit, jossa on 17 000 jäsentä tällä hetkellä. Lasten kuvien, sairastelun, toilailujen ja uhmakohtausten jakaminen on arkipäivää monelle. Silti kukaan ei tiedä, mitä lapset itse tulevat olemaan tästä kaikesta mieltä isompana. Ehkä se on heillekin ihan arkipäivää, nauravat sille että kukkahattutädit ovat tätä pohdiskelleet hätäisinä. Tai sitten he eivät pidä siitä ollenkaan, ja sosiaalinen media kuolee pois.

DMK_3302-2Kaikki kuvat (c) DMK Photography

Blogini tulee jatkossakin olemaan perheblogi, ja täällä tulee jatkossakin olemaan kuvia tytöistä. Silti aion, yhä suurenevassa määrin, siirtää pääpainoa lifestyleen, vanhemmuuteen ja sen ilmiöihin yleensä, ajankohtaisiin aiheisiin, sekä lasten ja aikuisten vaatteisiin, ja jättää tilaa lapsille kehittää itse omat nettipersoonansa sitten kun he niin haluavat. Saatan jakaa jatkossakin lasten hassuja letkautuksia FB:ssä tai lyhyitä videopätkiä instagramissa, mutta blogissa niitä ei enää tule näkymään. Tämä tuntuu musta itsestäni hyvältä ratkaisulta, ja toivon että se on ratkaisuna oikea. Toivon myös, että te kaikki lukijat ette kaikkoa päätökseni takia, vaikka toki sen ymmärrän jos ainoat jutut mitä täältä on halunnut lukea on olleet lasten kuulumiset.

Mitä mieltä te olette lasten verkkoidentiteetistä? Laitatteko kuvia Facebookiin tai Instagramiin, tai jaatteko erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä?

Nuorta rakkautta

Meidän esikoinen sai tänään ensisuudelmansa pojalta, ja on ollut siitä ihan liekeissä koko päivän. Nytkö se jo alkaa, piirun verran alle kolmivuotiaana? Mä oon vähän kade Tipalle, oman ensipusuni sain ”vasta” yhdeksänvuotiaana. Olihan se hurjan söpöä, kun ystäväni poika Vilppu kainosti ennen kotiinlähtöä pussasi ja halasi vielä Tiaraa, ja sen jälkeen Tiara kertoi kotimatkalla, että Vilppu on hänen poikaystävänsä ja he menevät isona naimisiin. ”Isona” on muuten edelleen se sama kolmen vuoden hurja ikä, kuin aina ennenkin.

IMG_1379xPainostava ilma sai aikaan kauhean päänsäryn aamulla, ja oli hankala koettaa keskittyä oikein mihinkään. Onneksi iltapäivällä oli leikkipuistotreffit kahden äitikaverin ja lasten kanssa, niin sai muuta ajateltavaa ja pääkipukin hävisi. Ei ole vielä ukkosta näkynyt, eikä se onneksi häirinnyt puistoreissuakaan kun saatiin nauttia kauniista auringonpaisteesta, mutta voisi se vierailla vaikka yön aikana vähän puhdistamassa ilmaa, niin saisi huomenna herätä vähän paremmissa tunnelmissa, kuin päänsärystä kärsien.

IMG_1362 IMG_1366IMG_1287x IMG_1308xPuistoseurana mulla oli Oona ja maailman söpöin mini, sekä Jutta, Vilppu ja Zeldan ikäinen Nella. Lapset leikkivät nätisti yhdessä kaikki, paitsi vauveli joka otti rennosti sylissä ja välillä nukuskeli. Me viihdyttiin siihen asti että puistossa tuli aika kerätä puiston omat lelut pois. Zeldakin niin reippaasti jo keräsi leluja laatikkoon, että tuli hyvä mieli! Kotonakin saisi kerätä tosin vähän useammin, miten lastenhuone tuntuukin aina olevan niin kaaoksen vallassa? Sanokaa että me ei olla ainoita, joiden lastenhuone pysyy siistinä ehkä n. minuutin siivouksen jälkeen, please!

Mulla on siivouksen suhteen nyt vimma meneillään muutenkin, sillä suunnitelmissa on lasten huoneen ja lasten vaatehuoneen lisäksi oman vaatekaapin megasupersiivous. Haluan sieltä pois kaiken mitä en ole käyttänyt puoleen vuoteen (tai ollenkaan), ja tilalle hallitun ja hillityn järjestyksen, niinkuin viime vuonna sain hetkeksi aikaan. Mun suunnitelma karsimisesta ei aivan toiminut, kun ostin vuoden aikana tilalle tuplamäärän lisää, ja nyt en löydä kaapista yhtään mitään. Pois heitettävät vaatteet olisi mahtia myydä eteenpäin, mutta blogikirppikseen mä en taida enää jaksaa alkaa. Välillä on mennyt tosi hyvin, mutta välillä kaupanteko on jo huudettujen tuotteiden tiimoilta käynyt niin hankalaksi, että jokin helpompi ratkaisu kelpaisi. Mutta mikä? Kirppisekspertit, saa neuvoa!

Sellainen kevyt sillisalaatti vaihteeksi, nyt on pakko ottaa minituuletin käteen ja mennä hetkeksi parvekkeelle istumaan, ennenkuin alan nukkumaan. Palailen huomenna, hyvää yötä ja kivaa keskiviikkoa kaikille jo etukäteen<3

The laukku ja muut uutuudet

Lähdin Berliinissä shoppailemaan, päämääränä yksi pakollinen ostos: se laadukas nahkalaukku. Katselin toki kaikkea muutakin, mutta eniten kiinnitin huomiota laukkuihin, ja kaikki muu oli vain extraa. Ensimmäisenä päivänä kiersin Friedrichstrassen ja Alexanderplatzin kaikki kaupat, ei mitään. Toisena päivänä vierailin KaDeWessa ja ajattelin, että sieltä laukun on ainakin ihan pakko löytyä. No, ei löytynyt. Havittelemaani Marc Jacobsin Goodbye Columbus BB-laukkua oli joka puolella ainoastaan valkoisena, ja mä halusin ehdottomasti mustan.

Kolmantena päivänä olin jo luovuttanut, päätin että tilaan Rebecca Minkoffin laukun Shopbopista heti kun ollaan päästy kotiin, sillä tykkäsin siitä alunperinkin hieman enemmän, mutta en halunnut sitä siksi, ettei ollut mahdollista päästä näkemään laukkua luonnossa ennen ostopäätöstä. Päätettiin kuitenkin kiertää Galeries Lafayette vielä kerran, katsoa jos ihastuisin johonkin muuhun kuin Marc Jacobsiin, ja niinhän siinä sitten kävi että valitsin laukun, jota en aiemmin ollut osannut edes ajatella.

Coach Bleecker Preston Pebbled leather vei mun sydämen heti kun näin sen. Se pilkotti Coachin osastolla Lafayettella greigen sävyisten laukkujen takana, ja mä tiesin että se on kuin mulle tehty. Eläväpintainen nahka, täydellinen malli ja musta väri, enpä olisi enempää voinut toivoa. Tämän ostoksen jälkeen mä ymmärrän, miksi laukkuja joskus kutsutaan rakkauslaukuiksi. En nimittäin koskaan ennen ole ollut yhtä tyytyväinen mihinkään ostokseen! En silti ajatellut käyttää sanaa itse, en tiedä rakastanko laukkua, mutta ainakin se edustaa täydellisesti kaikkea sitä mitä laukulta toivon.

Merkkinä Coach ei ole Suomessa kovinkaan tunnettu, eikä sitä taida täältä saada mistään kivijalkamyymälästä ainakaan (pikagoogletuksen mukaan), mutta Jenkeissä ja muualla Euroopassa se tunnetaan paremmin. Coachin laukut eivät ole mitään designer-laukkuja, sijoitan ne mielessäni samaan kastiin juurikin Marc by Marc Jacobsin ja Michael Michael Korsin kanssa, mutta ne tuntuvat laadukkaalta ja toivon että laukkuni kestää hyvin arjen kiireitä ja täyteen sullomista.

Myös hintaluokaltaan laukku sijoittui samaan keskikastiin edellämainittujen merkkien kanssa, hintaa oli 398 euroa. Mä olin budjetoinut laukulle 500 (+/-100 euroa) joten hinta oli iloinen yllätys. Käyttöä ei ole takana kuin muutama päivä, mutta uskon että Coachin hoito-ohjeita noudattamalla laukku pysyy oikein hyvänä.

IMG_0966 IMG_1174xIMG_0960Mitäs tykkäätte laukusta?

Muiden ostosten suhteen olin aika kriittisellä tuulella, kun piti olla niin tarkkana että kaikki mahtuu mukaan. Löysin vaikka mitä kivaa, mutta yritin aina ostopäätöstä tehdessäni miettiä, että tarvitsenko sitä todella, ja onko samanlaista saatavilla myös Suomesta. Tietenkin ostin myös ihan hömppää, ja yhdet kengät jouduin ostamaan koska mukanaolleet kengät ja aiemmin ostetut kengät olivat molemmat malliltaan sellaiset, että olisin kuollut niiden rakkojeni kanssa jos olisin joutunut niillä kävelemään.

IMG_0914x IMG_0949x IMG_0979 IMG_1026Hame ZARA / Toppi Topshop / Kello Guess* / Rannerengas Ti Sento* / Rannekoru Glitter* / Aurinkolasit Glitter* / Laukku Coach  / Kengät H&M / * = saatu blogin kautta

Uusi maksihame on ihana! Mä oon etsinyt hametta koko kesän, mutta kaikissa on ollut joko väärä pituus, ei halkiota ollenkaan, liian iso halkio tai liian pieni halkio, tai sitten ei vaan ole ollut mun kokoa. Mutta nyt löytyi Zarasta juuri oikeanlainen, ja olen siitä tosi iloinen, vaikka saa tosin nähdä kauanko se toimii enää kesähameena, kun elokuu lähestyy jo kovaa vauhtia. Ehkä sitä voi syksyllä yhdistää vaikka saappaisiin tai sukkahousuihin, niin on vähän lämpimämpää?

Mustavalkopilkukkaat kengät ostettiin hätävaraksi kun hammasta purren nilkutin rakkojeni kanssa. Ne pelastivat meidän loppuloman, ja tykkään niistä tosi paljon vaikka hätävaraksi ostinkin. Kiva kokeilla välillä jotain muuta eläinkuosia kuin leopardia tai käärmeennahkaa, vaikka kieltämättä vähän Cruella De Vil -fiilikset tuleekin, haha.

IMG_1045x IMG_1070x IMG_1111x IMG_1124xToppi Primark / Housut Tally Wejl / Rannekoru Indiska* / Lompakko Mango / Kengät Primark / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Cargotyyliset housut olivat napakymppi löytö Tally Wejlistä! Pyllyä ne eivät ehkä imartele samalla tavoin kuin Liu Jo:t, mutta ne ovat äärimmäisen mukavat jalassa ja istuvat täydellisesti. Harmittaa oikein että jätin sen ärsyttävän tilanpuutteen vuoksi housujen harmaat versiot ostamatta, ne olisivat olleet toinen hyvä lisä syksyn vaatekaappiin. Täytyy yrittää metsästää samantyyliset Suomesta.

Harmaa toppi ja nilkkurit olivat Primarkin löytöjä. Nilkkureita ostaessani tiesin että joudun laittamaan ne lennolle jalkaan vaikka asteita olisi 35, onneksi se vika päivä oli sitten viileämpi! Kuuntelin Bob Marleyta Oulun aikoina aika paljonkin, joten tuli ihan nostalgiafiilikset topista. Se on selästä avonainen, tuuletusaukot viilentävät kivasti näin helteillä! Mangon lompakko on ihanan kompakti, mulla on pitkään ollut käytössä DKNY:n 18v-lahjaksi äidiltä saamani lompakko, mutta ajattelin että nyt on aika päivittää uuteen versioon, eiköhän melkein viisi vuotta samalla lompakolla ole ihan tarpeeksi.

Meikkejä ja muita pikkujuttuja en koe tarpeelliseksi kuvata ja esitellä erikseen, mutta yhden jutun halusin vielä esitellä! Nimittäin ostamani puuhakirjan, joka ei ollut Tiaralle vaan mulle. Urban Outfittersissä katselimme Oton kanssa hauskoja kirjoja, ja huomasin Colour me swooooon -nimisen kirjan. Sen kansikuva näytti hauskalta, ja päätin selata sitä vähän. Ihan täydellistä!

Kyseessä on väritys-/puuhakirja jonka väritettävät kuvat ovat julkkismiehiä, ja viereiseltä sivulta löytyy hauskoja läppiä ja ”tehtäviä”, sekä pisteytysmahdollisuus aina kymppiin asti. Kirjasta löytyvät kaikki kuumikset Justin Timberlakesta ja Aaron Paulista Ryan Goslingiin ja Channing Tatumiin, yhteensä melkein 70 miestä. Olen mä antanut Tiarankin värittää niitä, jotka ei ole mun omia lemppareita, mutta tässä on kyllä ultimate tylsyyshetkien (jos sellaisia tässä joskus hamassa tulevaisuudessa sattuu vahingossa tulemaan) varalle täydellistä tekemistä!

IMG_1177x IMG_1178x IMG_1186xHuh, sellainen ostospläjäys! Kuvista puuttuu yksi neuletakki koska en kyennyt sitä näillä helteillä kuvaamaan, mutta se on vilahtanut Instagramissa ainakin jo kerran! Mulla on vielä yksi tavallaan Berliiniin liittyvä tarina takataskussa, jonka tulen kirjoittamaan lähipäivinä, mutta muuten Berliinijutut alkavat olla loppuun koluttu, hate to say. Vaikka ihan kiva sitä on kirjoitella jo välillä jostain muustakin, niin pääsee edes vähän yli tästä matkahaikeudesta. Huomenna ohjelmassa on ainakin leikkipuistotreffit parin kaverin kanssa, joita odotan innolla!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille<3

Hiukset kikkaralle videolla + arvonnan voittaja

IIK! Mä tein sen, kuvasin videon jolla ihan oikeasti teen jotain muutakin kuin selitän mitä mieleen juolahtaa. Antakaa mulle anteeksi ensimmäinen kertani tässä hommassa! Hei mutta aika hauskaa, että jossain voi vielä olla eka kerta, vaikka on blogannut jo rapiat kolme vuotta. Oma hiusvideoni ei ollut ihan Dejan Cekanovic -tasoa valitettavasti, joten lisäsin alle vielä lahjakkaan herran Pantene-tutoriaalin. Hävettää suorastaan laittaa oma räpellykseni suoraan verrannolliseksi julkkisten tunnetun hiusstylistin videon kanssa, mutta minkäs teet!

Mä itse tykkään isoista laineista (ei varmaan tullut jo videolla selväksi), mutta tosiaan tismalleen samalla tekniikalla saa tehtyä myös pienempää kiharaa, etenkin jos tekee duunin vähän pikkutarkemmin kuin minä. Olen ikuisesti kiitollinen Veeralle, joka opetti kyseisen tekniikan mulle. Ja ainiin, jos joku miettii kauanko videon raakaversio, eli hiustenlaitto kokonaisuudessaan, kesti: 12 minuuttia ja 40 sekuntia. Se ei ole kovin pitkä aika, mutta siinä ajassa saa jo kivasti hiukset laitettua!

Suorat linkit videoihin TÄSSÄ (mun)  ja TÄSSÄ (Pantene) jos ne eivät jostain syystä toimi selaimessa suoraan.

Pantenen huikean arvonnan voittajaksi selviytyi Irene! Irenen kommentissa oli hyvä vinkki, joka meidän kaikkien kannattaa painaa mieleen:

DSC_0004x ireneLaittaisitko Irene mulle sähköpostilla (couturecouture(at)windowslive.com) yhteystietoja, niin saadaan paketti oikeaan osoitteeseen! Paljon onnea voitosta!

Postaus toteutettu yhteistyössä Pantenen kanssa.

Me lähdetään Oton kanssa viettämään kesälomanlopettajaisia lähirannalle, eli livahdetaan kahdestaan loman ensimmäiselle ja viimeiselle yöuinnille, tyttöjen jäädessä nukkumaan mummun turvalliseen huomaan. Mua vähän pelottaa, Otto on nimittäin aika kovis vesisodassa, ja nyt kun ei ole tyttöjä pelastamassa mua niin mä taidan saada kylmää kyytiä! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Berliinin tärpit

Puhelimeni Google now-sovellus teki mulle hienon tarinan meidän kolmesta Berliinin päivästä, pyytämättä ja yllättäen. Se on viime aikoina innostunut tekemään mulle tarinoita vähän jos vaikka minkälaisista päivistä, ja välillä olen hihitellyt itsekseni kuinka merkittävänä se on pitänyt tavallista maanantai-iltaa kotona, kun on tehnyt siitä ihan tarinan. ”Tässä Iina ottaa peiliselfien ja tässä kuvan asustaan hississä. Tässä näkyy sotkuinen Zelda jäätelöä syömässä. Sitten Iina otti kuvan naistenlehdestä, ja hölmön naamanrypistelykuvan Oton kanssa. Tässä Iinan iltapalapatukka heilahtaneena”. Lopussa lukee aina ”sen pituinen se”.

Ihan hauskahan tuollainen ominaisuus on, niitä on kiva katsella, ja etenkin tämä koko kolmen päivän Berliinin reissu puhelinkuvina, kollaaseina ja gifeinä (kaikki by google now) oli ihan hauska ohjenuora tälle postaukselle. Otin melkein kaikesta kuvia myös puhelimella, vaikka tietenkin järjestelmäkameralla otetut kuvat ovat ne mitkä blogiin päätyvät, ja Instagramiinkin vain parhaat puhelinotokset. Rakkulakuvan Google now jätti pois tarinasta, I wonder why? Se oli kuitenkin merkittävä osa meidän matkaa.

Tarinasta inspiroituneena ajattelin nyt jakaa parhaat Berliinin vinkkini, kokemukset nähtävyyksistä, lempparikauppojen sijainnit ja muita itse hyödylliseksi kokemiani asioita myös teidän kanssanne. Käyn läpi keskustan tärkeimmät alueet joilla pistäydyttiin, ja jaan niistä kaupat, nähtävyydet ja ravintolavinkit. Loppuun kokosin vielä muutaman pikkuvinkin, jotka mielestäni on hyvä tietää, ja helpottavat matkan tekoa.

MITTE

IMG_0407xMitte on alue, jossa meidän hotelli sijaitsi, ja joka on vanhaa Itä-Saksan puolta. Mittessä on suuret kadut Friedrichstrasse ja Unter den Linden, joilta pääsee nähtävyyksille ja kauppoihin. Friedrichstrassella on suurimpia ketjuliikkeitä kuten H&M, Zara, Cos, Massimo Dutti, paikallinen vähän-hienompi-Tiger eli Butlers, lukuisia siistejä kenkäkauppoja, luksusliikkeitä Escadasta Armaniin, sekä tietenkin SE Galeries Lafayette. Siellä suosittelen ehdottomasti vierailemaan, on todellakin sen arvoista.

IMG_0673IMG_0656Galeries Lafayette sijaitsee osoitteessa Französischestrasse 23, mutta pääsisäänkäynti on siis Friedrichstrassella. Monta kerrosta mielettömiä vaatteita, meikkejä, kenkiä ja niitä laukkuja. Sieltä löysin tosiaan oman unelmalaukkuni, jonka esittelen vielä erikseen ostospostauksessa. Galeries Lafayetten pohjakerroksesta pääsee suoraan The Q -nimiseen ostoskeskukseen, jossa oli kaikenlaisia liikkeitä, taidenäyttelyitä pienissä gallerioissa ja siistit vessat.

Friedrichstrassea suoraan eteenpäin kävelemällä pääsee Checkpoint Charlielle. Itse Checkpoint Charlie on nopeasti nähty valkoinen kontti, mutta alueella on paljon infoseinämiä joista voi lukea englanniksi alueen historiasta, ja ne olivat tosi mielenkiintoisia. Checkpoint Charliessa sijaitsee myös museo, mutta siellä me ei käyty.

IMG_0532 IMG_0542Unter Den Linden, suuri Friedrichstrassen poikkikatu, johtaa suoraan Brandenburgin portille, joka on oikeasti tosi näyttävä ja kaunis. Unter den Lindenillä sijaitsee myös mm. Madame Tussaud’s, ja muita nähtävyyksiä. Brandenburgin portin välittömässä läheisyydessä on myös juutalaisten muistomerkki, joka sekin oli mielestäni vaikuttava kokemus, joka kuvasti hyvin sitä mitä on tarkoitus. Loputtomat kivipaadet ja pitkät käytävät saivat aikaan ahdistuneen fiiliksen, vaikka kliseisesti tunneleiden päässä näkyi myös valoa. Juutalaisten muistomerkiltä on helppo kävellä mitä tahansa katua pitkin takaisin Friedrichstrasselle, ja etsiä kiva ravintola.

IMG_0424 IMG_0432IMG_0441x IMG_0461xMeidän ehdoton ravintolasuosikki koko reissulla oli Friedrichstrassen rautatieaseman kohdalla, osoitteessa Friedrichstrasse 101, sijaitseva Hans Im Glück. Hannu Hanhi on rento burgergrilli, joka on skandinaaviseen tyyliin sisustettu ja koivunrungoilla koristeltu, raikas paikka. Mielettömän hyvää ruokaa, ei todellakaan mitään perus ketjuravintolaburgereita. Itse söin kokojyväleivälle tehdyn kasvisburgerin, joka sisälsi tulista kasvispihviä, grillattuja ja tuoreita kasviksia, ihanaa kastiketta ja juustoa. Paikassa oli todella hyvä palvelu, hyvää musiikkia ja niin hyvät mojitot ettei mitään järkeä. Suosittelen ehdottomasti sour apple mojitoa!

IMG_0475 IMG_0486x hansimgluckIMG_0492TAUENZIENSTRASSE & KU’DAMM

Tauenzienstrasselle pääsee helposti, kun jää S-junasta pois Wittenbergin asemalla. Kaufhaus des Westens eli KaDeWe sijaitsee heti aseman pääovia vastapäätä. KaDeWe on näyttävä tavaratalo joka huokuu tyyliä. Sen sisältä löytyvät kaikki luksusmerkit omine shop-in-shopeineen, sekä paljon sellaisia peruslaadukkaita Stockamerkkejä kuten Tommy Hilfiger ja Armani Jeans. KaDeWessa kannattaa käydä jos mielii Topshopiin tai Topmaniin, sillä ne ovat siellä hyvin edustettuina. Otto löysi itselleen KaDeWen Topmanista koruja sekä siistit farkut.

Alkupäässä Tauenzienstrassea on tori, jossa on paikallisia kebuloita ja kahviloita, sekä ilmainen nettipiste bluepoint, jossa voi siis käydä vaikka Facebookissa, tai tarkistamassa jonkin paikan sijainnin. Tauenzienstrassea eteenpäin kävellessä se yhdistyy Kurfurstendammiin eli Ku’Dammiin, ja näiltä kahdelta kadulta löytyy melkeinpä jokainen ketjuliike jonka kuvitella saattaa. Hyvä keskittymä kauppoja löytyy kauppakeskus Europa-Centeriä vastapäätä, kun lähes vierekkäin ovat Zara, H&M, Bershka, Pull & Bear sekä Forever 21. Europa-Centerissä puolestaan sijaitsee mm. Kentucky Fried Chicken, kanaruokien Mäkki.

Ku’Dammilla me selkeästi keskityttiin hardcoreshoppailuun, sillä mulla ei ole sieltä yhtään kuvaa KFC:n kuvaa lukuunottamatta, ja se ei ole postauksen kannalta kovinkaan tärkeä. Mutta siellä tosiaan riittää kauppoja ja nähtävää!

ALEXANDERPLATZ

Alexanderplatzilla sijaitsee Primark, brittiläisen halpavaateketjun kolmikerroksinen megastore, joka on elämys, kuten kaikki Primarkit. Kolme kerrosta, ihan tupaten täynnä ihmisiä Hullut Päivät -tyyliin, ja tuhottomasti ylihalpoja vaatteita, asusteita ja kodintavaroita, sekä -tekstiilejä. Primarkiin ei kannata mennä nälkäisenä, ettei ala huippaamaan, eikä täydellä mahalla ettei tule paha olo. Siellä shoppailu on elämys, ja uskoisin että jokainen löytää sieltä jotain.

IMG_0359 IMG_0365xLähellä Primarkia on myös esimerkiksi New Yorker, sekä massiivinen ja moderni ALEXA-kauppakeskus. ALEXAssa on aikapaljon samoja ketjuliikkeitä, joita olen jo maininnutkin, mutta sieltä löytyy myös esimerkiksi paljon kehuttu Pimkie (josta en itse kyllä löytänyt mitään ostamista, vaikka ihan kivoja vaatteita olikin), sekä Tally Wejl, joka sen sijaan on aivan ihana kauppa.

IMG_0382Alexanderplatzilla on paljon ravintoloita, niin hienoja kuin rennompiakin, mutta me valittiin kiireessä (ennen aikaa TV-tornille) vähän huonompi rafla, jonka ruoka ei ollut mistään kotoisin. En valitettavasti muista edes paikan nimeä, mutta se sijaitsi todella lähellä TV-tornia vasemmalla puolella, ja oli jokin ”italialainen” isolla terdellä varustettu punamustasävyinen ravintola. Älkää siis menkö ainakaan sinne! Ravintolan ja TV-tornin välissä oli muuten hauska pikku aukio, jossa oli trampoliineja maassa. Mä kävin siellä pomppimassa innoissani kuin pikkulapsi.

IMG_0601xKuten kävi varmaankin jo ilmi, TV-torni sijaitsee myös Alexanderplatzilla. TV-torni oli vaikuttava paikka, ja mieleen jäi erityisesti hissimatkat ylös. Hissien katot on jätetty läpinäkyväksi, ja hississä olevasta monitorista voi seurata matkan etenemistä. Mukavat hissipojat kertovat koko 40 sekunnin hissimatkan ajan tietoa tornista, ja ylhäällä avautuvat huikeat maisemat, ravintola ja baari. Me ostettiin liput torniin etukäteen netistä, ja vältettiin siten kokonaan jonottaminen, mikä oli mukavaa. Lippuja ei tarvitse tulostaa vaikka nettisivuilla niin lukeekin, vaan pelkkä QR-koodi puhelimessa riittää. Ennen hissimatkaa on lentokenttätyylinen turvatarkastus, jossa laukut tutkitaan ja pitää kävellä metallinpaljastimen läpi.

DSC_0072 DSC_0079x DSC_0080x IMG_0608x IMG_0650xMUUT VINKIT:

Berliinissä tarvitsee ehdottomasti käteistä. Monissa ravintoloissa käy maksuvälineenä ainoastaan käteinen raha, näin myös esimerkiksi KFC:ssä ja Burger Kingissä, sekä kaikissa hienommissa ravintoloissa. Käteistä tarvitsee myös vessakäynteihin (50 senttiä), sekä julkisen liikenteen lippuihin. Mun suomalainen kortti ei ainakaan toiminut keskustan lippuautomaateissa, vaikka lentokentän automaatissa se toimikin. Kannattaa siis pelata varman päälle ja pitää pari kolikkoa taskussa, kun mielii ostaa metrolippuja.

Berliinin CITY-TOILETTE:t ovat todella siistejä, maan alla olevia isoja vessoja joihin tosiaan maksaa sen 50 centtiä sisälle. Modernit vessat ovat varmaan puhtaampia kuin suomalaiset sairaalat, sillä niissä leijuu puhdas ja raikas tuoksu, ja niissä on kokoajan siivooja paikalla, minkä ansiosta kaikki kiiltelee puhtauttaan. Saisivat suomalaiset keskustan tummanvihreät haisulikopit ottaa mallia Saksasta.

DSC_0059BVG.de -sivustolla on samantyylinen reittiopas kuin HSL:llä ja kumppaneilla, sieltä on siis helppo suunnitella julkisen liikenteen reitit etukäteen. Päivälippu A+B-vyöhykkeillä maksaa 6,70 euroa, ja sillä saa käyttää kaikkia mahdollisia liikennevälineitä 24h ajan. AB-vyöhykkeet kattavat melkeinpä kaiken, myös Tegelin lentokentän. TXL-bussi kulkee suoraan Mitteen Tegelistä, ja matka-aika on ruuhkista riippuen n. 30-50 minuuttia. Me jäätiin pois Unter den Lindenillä, ja siitä myös noustiin kyytiin kun lähdettiin kotiin.

DM-ketjun kosmetiikkamarketteja on vähän joka puolella, esimerkiksi Alexanderplatzilla ja Friedrichstrassella. Niistä kannattaa hamstrata meikkejä, puhdistusaineita, laastareita, mitä ikinä keksiikään, itse löysin vaikka mitä kivoja meikkejä ja rakkolaastareita ihan pikkurahalla. Lisäksi niissä on jättiläisvalikoima matkakokoisia tuotteita 0,5-2 euron hintaan, joten olin salaa tyytyväinen etten jaksanut raahata shampoita ja muita mukaan, niin sain testata kivoja uusia pikkutuotteita.

DSC_0064Parhaat aamiaiset on paikallisissa leipomokahviloissa, Starbuck’s ja muut ketjut jäivät ihan toiseksi. Mittessä on paljon ihania terasseja tosiaan, ja ympäri Mitteä on ravintoloihden sisäänheittäjiä, jotka jakavat drinkkilippuja ja muita etukuponkeja. Meidän hotellikadulla Oranienburgerstrassella sijaitsi kivan oloinen ravintola Mirchi, jossa tarjoiltiin singaporelaista ruokaa ja coctaileja alle viidellä eurolla. Mua harmittaa ettei ehditty käymään siellä, sillä se oli molempina iltoina aivan täynnä ja ruoka olisi varmasti ollut hyvää. Mutta ensi kerralla sitten! Hotellikadullamme sijaitsi muuten myös Neue Synagogue, Berliinin jälleenrakennettu synagoga, joka oli aivan mielettömän kaunis rakennus.

IMG_0318Loppuun vielä lapsiperheen vinkit joita toivottiin: Mehän ei itse näissä käyty, mutta googlailun ja muiden kertomusten perusteella ne paikat joissa lasten kanssa vieraillaan vielä tulevaisuudessa, ovat ainakin Legoland Discovery Centre Mittessä, Berliinin eläintarha ja akvaario Zoologisher Gartenilla, sekä erilaiset Kinder Cafet (tässä lista yhdeksästä eri kahvilasta), eli lapsiperheiden omat kahvilat, jotka ovat täynnä leluja ja tekemistä lapsille. Mä veisin itse meidän tytöt myös ainakin TV-torniin, koska se on jännittävä ja hauska kokemus kenelle tahansa. Lisäksi Berliinissä on lukuisia ihania leikkipuistoja, osassa niistä myös uima-allas hellepäivien varalta.

Overall experience: Berliini on I-H-A-N-A! En voi kuin suositella. Me ei varmasti nähty vajaassa kolmessa päivässä kaupungista kuin murto-osa, mutta jo tämän perusteella voin kertoa että se on vaan ihan huikea kaupunki, jossa takuulla ei voi pettyä, tai sitten tekee jotain väärin. Kontrasti vanhojen kauniiden talojen, DDR:n aikaisten rakennusten ja huippumodernien pilvenpiirtäjien välillä on valtava, ja se juuri tekee mun mielestä Berliinistä niin kauniin. Siellä on kaikille kaikkea, ja kaupungin historian voi aistia joka puolella.